Heli Manninen - Kun tähdet asettuvat oikeaan asentoon

Yliopistokeskuksen maistereiden valmistujaisjuhlassa 29.11.2019 filosofian maisteriksi (tietotekniikka) valmistunut Heli Manninen kuvailee tuntemuksiaan opiskelijapuheessa näin.

”Digitalisaatio vyöryy ylitsemme kaikilla elämän osa-alueilla. Tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu ja dynaaminen aikaperspektiivi haastaa ihmisiä ja organisaatioita monella tasolla.” Näillä lauseilla alkaa toukokuussa valmistunut opinnäytteeni johdanto. Nämä sanat sopivat hyvin myös tämän puheenvuoron aloitukseksi.

Jyväskylän yliopisto myönsi minulle filosofian maisterin tutkinnon kesäkuussa. Valmistuin tietotekniikan maisteriohjelmasta, opintosuuntanani koulutusteknologia. Koulutusteknologian opintosuunnan tavoitteena on kouluttaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön ammattilaisia sekä tietotekniikan opettajia ja kouluttajia. Tietotekniikan maisteriohjelma viettää tänä vuonna juhlavuotta, ensimmäiset opiskelijat aloittivat opintotaipaleensa 20 vuotta sitten.

Tutkailin tähän puheenvuoroon valmistautuessani syksyllä ilmestynyttä yliopistokeskuksen vuosikirjaa. Vuosikirjan viimeisillä sivuilla kuvataan Kokkolan yliopistokeskus Chydeniusta numeroina. Edellisten viiden vuoden maisterin tutkintojen määriä katsoessani huomasin edustavani vähemmistöä. Tuon tilaston perusteella tänäkin vuonna täältä valmistunee ylivoimaisesti eniten kasvatustieteen maistereita ja toiseksi eniten yhteiskuntatieteiden maistereita. Vaikka Jyväskylän ja Oulun yliopiston maisteriohjelmista valmistuneet filosofi-an maisterit laskettaisiin yhteen, osuus näyttää silti jäävän pienimmäksi vuosittain.

Chydeniuksen vuosikirjassa todetaan tietotekniikan maisteriohjelman painottuvan vahvasti etäopetukseen. Niin vyöryi digitalisaatio minunkin ylitseni ja mahdollisti opiskelun verkkovälitteisesti. Asun Ristiinassa, siis Etelä-Savossa, Mikkelin eteläisessä kaupunginosassa. Kun puolisoni kannustama aloin kolme vuotta sitten tutkia mahdollisuuksia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseksi, tuntuivat tähdet asettuvan taivaalle juuri oikeaan asentoon nähdessäni maisteriohjelman, josta minulla nyt tutkinto on. Kaikki olisi ja oli mahdollista Ristiinasta käsin. Olen tänään elämäni ensimmäistä kertaa Kokkolassa ja yliopistokeskuksella. Paikassa, joka toteutti opintopolkuni ja johdatti päämäärään - ylempään korkeakoulututkintoon.

Verkko-opiskelussa puhuttaa kasvokkaisen kanssakäymisen ja nonverbaalisen viestinnän puute ja sitä seuraava persoonattomuus. Suoritin kaikki opintoni digitaalisten oppimisympäristöjen, videoneuvotteluyhteyksien ja sähköpostin välityksellä. Matkan varrella on tehty oppimistehtäviä, osallistuttu verkkois-tuntoihin, tuotettu dokumentaatioita digitaalisin ryhmätyövälinein, tuotettu videotallenteita ja sitten reflektoitu tuota kaikkea ja vähän muutakin. Kokemukseni mukaan välimatka ei ole yhteisöllisyyden este, teknologia-avusteinen viestintä vain vaatii enemmän oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta. Sillä jonkin minusta ja persoonastani on täytynyt välittyä bittienkin mukana tänne asti, tuskin tässä muuten puheenvuoroa pitämässä olisin. Mutta tämän illan jäl-keen voin ainakin mainita, että olen opintojeni takia käynyt yliopistokeskuksellakin.

Toimin tällä hetkellä määräaikaisessa lehtorin tehtävässä informaatioteknologian koulutusyksikössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Tutkintotodistuksen myötä saavutettu kelpoisuus muutti nimekkeeni tuntiopettajasta lehtoriksi. Ja myönnettävä on, että se kuulostaa omiinkin korviini asiantuntevalta ja erikoistuneelta tehtävänimikkeeltä. Mutta saavutettu tutkintotodistus on toteuttamassa vieläkin suuremman unelman. Määräaikainen tehtäväni on vuodenvaihteen jälkeen jatkumassa toistaiseksi voimassa olevana lehtoraattina. Kyseessä on elämäni ensimmäinen vakituinen työsuhde, vaikka olenkin täyttänyt 21 jo parikymmentä kertaa. Maisteriohjelman koulutustavoite on siis täyttymässä kohdallani kutakuinkin täydellisesti.

Minun taivaallani ovat tähdet viime aikoina kimmeltäneet erityisen kauniisti. Mutta emmehän me koskaan etukäteen tiedä, mitä tähtiin on kirjoitettu. Ajatuksia hetken merkityksellisyydestä ja kaiken suhteellisuudesta muotoillaan mielestäni oivallisesti sanoiksi esimerkiksi kappaleessa Turisti, jonka takana on Vesterinen yhtyeineen. Ja lainaan:

”Tuijotellaan taivasta, se on taas hiljainen,
ohikiitävästä tulee ikuinen.
Me ollaan velkaa niille, jotka menneet on
ja niille, jotka saavat seuraavan vuoron.
Me ollaan vaan käymässä vaan,
me ollaan turisteja kaikki päällä maan.
Ollaan vaan käymässä vaan,
seuraavat jo siellä oottaa vuoroaan.”

Kiitos Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Tarjoatte mahdollisuuden realisoida unelmat tavoitteiksi. Teillä todellakin on uskallusta ja halua olla etukenossa. Omasta puolestani haluan erityisesti kiittää tietotekniikan maisterikoulutuksen väkeä ja lausua vielä ääneen erilliset kiitokset Mikolle ja Elinalle.

Lämpimät onnittelut jokaiselle tänä vuonna valmistuneelle ja valmistuvalle uudelle maisterille! Päämäärä muuttuu määränpääksi. Ainakin hetkeksi.

Heli Manninen